mun vaihtarivuosi: 2 0 1 1 !

Miten näiden kirjotuskertojen välillä on aina ikuisuus? Pitäs hiukan skarppaa varmaan...

No alotetaan nyt pikakelauksel Lucia-bileistä, oli niin kovin hurjat. Not. Mut kivaa oli! Mätöttiin tuhdisti (esim mun tekemiä karjalanpiirakoita ja riisipuuroo, nam!) ja sit lagattiin ja lagattiin ja lagattiin ja lopulta nukuttiin tytöt alhaalla ja pojat mun sängys. Mitä se kello oli jotai neljä kun päästiin nukkumaan, siel oli alhaal hyvä Lauran (amerikkalainen vaihtari) vieressä :) Siskonpedissä minä, Laura, Hannha, Sophie ja Margaux (kaks tyttöö meiän luokalta) ja yläkerrassa mun sängyssä Christian (saksalainen) ja Jesper (ruotsalainen). Ja aamulla kun herättiin niin Jesper oli poissa, oli jättäny lapun missä luki että kissalla on varmaan nälkä :D
Kuvamateriaali olematon.

Joulu. No, 24. oli niinkun suomessa 23., siivousta ja niin pois päin. Pakkailtiin ja sillai ja sitte illalla syötiin "fiinisti", mun alkuruoka, host-äidin riisi-katkarapu-tsydeemi pääruokana ja Hannahin kakkua jälkkärinä. Ja sitte katteltii Nanny McPhee & Big Bang tmv.. Tosi joulunen meno. Ja illalla ennen nukkumaan menoo laitettiin kengät kuusen alle että pukki tietää mihin viedä lahjat ;)
Mut sitte 25. pv alko sillä että pikkusisko 9v tuli herättään siinä luonnottomaan aikaan kertoakseen että pukki on käyny! Pakkohan se oli nousta sitte nii. Saatiin Hannahin kaa huimat kaks pakettia hosteilta! Aika identtiset; huivi ja rannekoru. Sitte oli Suomi paketteja kolme kappaletta kuusen alla, niistä tuli Abercrombie&Fitch oloasu (tuoksuu taivaalliselta! <3), meikkipussi ja DKNYn hajuvesi mitä ei saa Ranskasta!!!!! ja sitte suklaata :P
Siinä kahden aikaan tuli mamiee ja papyy ja tatiee ja tontonii ja nos petites cousines eli siis hostien vanhemmat ja host-äidin sisko perheineen ja siskon miehen vanhemmat. Ja lisää lahjoja! Sain serkuilta karkkia mut siinä olikin sitte kaikki toisen kierroksen lahjat mun osalta...
Ja sitten aloteltiin aperitiiveilla, shamppanjaaa! Alkuruuaks oli jotain tädin valmistamaa, tosi hyvää. Ainut vaa et ei ihan toi hanhen maksa iskeny... Pääruuaks oli ankkaa tai sorsaa tai mitä olikaan jonka oli Papy omin käsin metsästäny kuulemma ja jolla oli vielä pää tallella kun sitä tarjoiltiin! Ja vaikka kuinka ihmiset yrittäis väittää että ankka on suurta herkkua niin älkää menkö siihen halpaan, maistu nimittäin ihan järkyttävältä! Oli siinä kyllä kinkkua ikävä, täytyy myöntää. Sitten iskettiin juustot pöytään ennen jälkiruokaa. Jälkiruuaks oli ei niin perinteinen jouluhalko. Se oli tehty jäätelöstä mutta mä en kykene ymmärtään että miten sellanen on mahdollista nimittäin se jäätelö oli pahaa ja mä en oo ennen eläissäni maistanu pahaa jäätelöö! Mikä skandaali...! Mutta joo, vähän jäi nälkä mikä oli ihan uutta näin jouluaterian jälkeen :D
Serkut sai jotku elektroniset hamsterit joista lähtee suunnilleen kaikki maailman äänet kukoista ja sioista aina liikenteen meluun mutta en oo varma lähtiks siitä mitään hamsterimaisia ääniä... Ja tätä ihmeellistä kakofoniaa surround soundina kolmelta puolelta kun niitä piti koko ajan paijjata ja tökkiä ja ties mitä että saatiin kuulla niitä suloääniä aina sinne ilta yhdeksän kieppeille. Aika ultimate, täytyy myöntää. Mutta pelattiin me jotain bingon tapasta ja jotain korttipelei ja jotain niiden pienten kanssa, oltiin tosi suosittuja Hannahin kanssa niiden keskuudessa. Piirreltiin ties mitä ja tikku-ukko oli niille kun jonkun suuren taiteilijan ihmeellinen luomus.

Sitten tapanina lähdettiin kohti Alppeja! Siinä puoli yhden aikaan tuli toinen perhe meille ja ne otti Hannahin kyytiin kun ei oltais muuten mahduttu. Noin ikuisuudelta tuntuneen ajon jälkeen päästiin lopulta perille Villard de Lansiin. Oli kerrostaloasunto per perhe, meillä kuudella hengellä oli isompi kaks kerroksinen kämppä ylimmässä kerroksessa ja sillä toisella perheellä oli pienempi kämppä ekassa kerroksessa mutta ei ne siellä paljoo muuta tehny kun nukkunu. Ja no vanhemmat pelas iltasin korttia mutta muuten oltiin kaikki aina ylhäällä. Sunnuntaina vaan asetuttiin aloille ja syötiin ja sillain ja maanantaina sitten alko hiihtäminen kaikilla paitsi mulla, perheiden äideillä ja toisen perheen nuorimmaisella. Mä väsäilin ekaks ranskan analyysia ja sitten lähdin tutustuun kylään äitien ja Lucien kanssa. Saatiin sellaseen vajaan 10min kävelymatkaan kulutettua vähintään 30min kun Lucie löysi aina jotain jännää ja uutta ja sit oli vielä lunta tai sitten mentiin mukkelismakkelis tai hanska putos tai muuta mukavaa. Lucie, 2v siis.
Tiistaina sitten lähdin rinteeseen, huhhuijaa, ei oo noi Alpit luotu mua varten, ihan liian isoja järkäleitä ja kauheesti ihmisiä ja ihanassa kelissä irtolunta piisas kyllä. Tein lähempää tuttavuutta maankamaraan useampaan otteeseen mikä voi kertoo jostain jos miettii et Suomessa kun ollaan laskettelemas nii pärjää ihan kaatumatta koko viikon. Niin että pitäydyn kyllä tästedes Suomen rinteissä :D
Joo, siihen jäi sitten mun hiihdot, vaikka olin hyvin varautunu! Ostin uudet lasit ja pipon ja hanskat ihan laskettelua varten että olis ainaki toi tyyli kunnossa. Se olikin sitte ainut mikä oli kunnos mut juu, ei siitä sen enempää. Kerron hiukan lisää mun hurjista Alppi-seikkailuista jotka ylläripylläri ei ookaan niin hurjia. Tai no vähän oli extremee.
Keskiviikko. Hmm, enpä tehny paljoo. Vähän taisin pyörähtää ulkona mut muuten rakentelin korttitaloja Unoista. Torstai, tein semmotteen parin tunnin lenkin vähä ristiin rastiin siel sun tääl, ei mitää ihmeellisiä. Ja jälleen korttitaloja. Kehityin huimasti viikon aikana muuten ;D Ja perjantai, oih, perjantai! Minäpä kerron... :)
Aamulla alko ihan tavallisesti luonnottomaan aikaan herätys siinä ysin pintaan, aamupalaa nassuun, lagausta, pelausta ja sillee, lounaan jälkee porukka lähti rinteeseen ja minä tyttö suuntasin kohti vuorta oikeen vaeltajan lailla; farkuissa ja uggsit jalassa (ei suositella käytettäväksi lumella eikä jäällä) vaelsin aina 1470m korkeuteen! Luulin aina välistä matkalla että kuolen happivajeeseen tai jotain mutta selvisin sinne ja löysin lähteen josta join raikastavaa vettä. Ja nyt alkaa se extreme osuus.
En tiiä mihin mä oikeen olin menossa, mä vaan päätin seuraa niitä samoja merkkejä kun olin seurannu sinnekin asti. Polku oli mitäkuinkin 20cm kapee, vähän kallistaen vasemmalle ja vasemmalla puolella pudotus suoraan tyhjyyteen. Ja tätä polkua mä taivalsin luoja yksin tietää kuinka kauan ja lopulta käännyin takasin kun horjahdin aika hurjasti ja katoin alas eikä näyttäny yhtään asutulta seudulta vaikka muuten oli näkyny Villard de Lans aina kun oli kattellu alas päin. Totesin että tänä vuonnahan minä en vielä kuole enkä eksy mihkään himputin mettään ja juutu sinne susien syötäväks. Suurinta paniikkia aiheutti se että ehdinkö ihmisten ilmoille ennen pimeetä joten juoksin niin lujaa kun vaan olosuhteisiin nähden kykenin niin takasin päin sitä polkua välillä vähän kompuroiden ja itekseni jupisten "hyvä hyvä, rauhallisesti, juu hyvä just noin, oi kato tiukka paikka ---- ja noooin me selvittiin! ei enää kauaa sillalle" ja sitä rataa nii aina sinne lähteelle asti. Mut onnistuin taittaan ton kammottavan taipaleen 25minuutis vaikka menin toiseen suuntaan ainaki jotai tunnin! Ja sitte liukastelin mäkee alas, oli jäistä ja lumista ja jyrkkää, ei hyvä yhdistelmä mun kenkien kanssa nii... Mutta pääsin alas turvallisesti ja tulin kämpille samaan aikaan kun Hannah, Celine, Marianne ja David tuli hiihtämästä. Julie vietti suihkussa kevyet 30min eikä lämmintä vettä ollu enää host isän jälkeen jäljellä ja Celine ja Hannah joutu jääkylmään suihkuun niinku mä kaikkina muina päivinä HAHAHAHAH ite menin Mariannen kaa niiden kämppään käymää suihkus ku niil oli lämmintä vettä ja jäi vielä mun jälkeenki :--) heheh sitte laittauduttiin nätiks iltaa varten, Marianne (11v) seuras mielenkiinnolla kuinka mä meikkasin ja neuvoin sitä - niin voitteko kuvitella että mä antaisin jollekulle meikkivinkkejä? Nii en minäkään. Oli tosi isosiskonen olo kun pääs puhuun tällasist maailmaa suuremmist asioista ja jakaan viisautta nuoremmalle sukupolvelle, ei näiden host siskojen kans voi mitää meikkijuttui tai vastaavii säätää mikä on varsin surullista... Mut onneks sain viikon kokee millasta on olla isosisko oikeelle tytölle, (vaiks Åke onki neiti nii ei se siit tyttöö tee) ja tykkäsin kovasti. Laitoin Mariannen ja Celinen hiukset ja Marianne laitto mun hiukset ja sitte oltiin kaikki valmiina vuoden vaihteeseen! 3...2...1... STOP! Kellohan on jo 23, nyt lapset nukkumaan! Öö, anteeks mitä? Ja kun vuosi vaihtu täällä niin olin meiän kämpän ainut hereillä oleva, kuulin alakerran kuorsauksen ja naapurihuoneen tasasen tuhinan ja mietin kaihoisasti raketteja jotka paukkuu komeimmillaan keskiyöllä ja tinan valamisia ja ties mitä. Ja aamulla herättiin taas uuteen ja ihmeelliseen päivään kello 9! Lagasin koko päivän odottaen matkaa kotiin joka alko vähän ennen kahta toisen perheen kanssa kun oma host perhe palautu vasta tänään. Säädettiin jotai randomia Mariannen kaa tylsyyteemme ja Lulu järjesti Unoja väreittäin ja jotain, en ihan oivaltanu sitä kaksvuotiaan logiikkaa. Siinä sitte host äiti ja Francoise, Mariannen äiti, puhu ulkomaalaisista ja vaihtareista ja millasta se on ottaa ulkomaalanen asumaan kotiin ja sit Francoise kysy Mariannelta et mitäs jos otetaa meillekin yks ja voi vitsi oli niin ihana vastaus! "Joo käy jos se on Anni!" <3
Autos kuunneltii Mariannen kaa sitte kilpaa iPodei ja vertailtii kumpi tuntee enempi toisen artisteista. Mä voitin aika ylivoimasesti kun mun iPodis oli ehkä viis kertaa enempi musaa ku sillä :D mut sit alko karu todellisuus ja ihana automatka päätty kun oltiinkin jo kotiovella. David ja Francoise ja Marianne autto kantamaan tavarat sisälle ja anto puhelinnumeron että jos on hätä niin soita meille, me ollaan ihan lähellä! Mercii mercii ja sitte hiuka bisoubisous ja seuraava mitä huomasin olin yksin isos talos ärsyttävän kissan ja köhisevän kanin kera.

No mikäs siinä, aloin väsään illallista, RIISIPUUROO! Naminami, sitte kattelin My Girl - Tyttöni mun -leffaa ja vähää itkee tirautin ku on se niin surullinen. Pesin pyykkiä ja menin nukkumaan kohtuulliseen aikaan vähän ennen yhtä mut jotenkin en saanu nukuttua kun oli vähän riisipuuroähkyn merkkejä havaittavissa. Heräilin parin tunnin välein ja lopulta kasin aikaan en enää jaksanu yrittää vaan nousin suosiolla ja kävin suihkussa ja huijasin kissaa ja aloin keittää riisipuuroo jälleen näin aamiaiseks ja lounaaks. Kattelin telkkaa ja soittelin pianoo ja pesin lisää pyykkiä ja kävin kattoon kanoja pariin otteeseen ja ne oli ihan hulluina sielä, pelkäsin et ne syö mut. Sitte katoin varmaa kolme jaksoo Täydellisiä naisia ja sit tulikin perhe kotiin ja oli taas ruoka aika. Ja löydettiin kaikki paikat mihin Mistrale oli päättäny tehdä tarpeitaan esim Celinen huoneen vihreä matto on nyt kauniin rusehtava. Kyllä, Mistrale, vihaamme sinua.

Mut joo, odotan tosiaan innolla huomista koulun alkua! Ah, onko paremmasta tietookaan kun kasin aamu väsyttävän loman jälkeen? Eipä niin. Pitäis ehkä väsää matikan läksyi viel, tai sitte teen ne huomenna. Ai nii, btw, Francoise ja David o molemmat matikan opettajii, kui siistii! Ois nii helmee asuu niillä, saisinkoha muutta... Haha, läppä läppä.

Nyt vaan kaikille BONNE ANNÉE, koitan kirjotella lyhemmin ens kerralla kun sain hiukan palautetta näistä ylipitkistä postauksista...

Ja kuvamateriaalit viime viikolta näin loppukevennyksenä!