MOITIÉ

Niin siis otsikkohan sen sanoo; nyt ollaan just tasan puolessa välissä. 5kk takana, 5kk edessä. Aika kuluu niin nopeesti, ihan käsittämätöntä! Onhan toki joskus niitä päivä kun ajattelee et ah kohta tää loppuu mut suurin osa ajasta tulee vietettyä pohtien et vitsi tää loppuu ihan just, vastahan tää alko, mitä ihmettä??! ei vielä!

Ja tällasten päivien jälkeen kun tänään oli niin se vaan aiheuttaa suurta ahdistusta että kohta pitää palata Suomeen. Tänään oli niin huippua.
Koulu oli semijeesnormi ja sillee ei kummempia mut iltapäivää vietinkin sitten vuorotellen läksyjä tehden ja siskojen kanssa sekoillen. Norjalaisel oli tänään apulainen ranskan kotiläksyn kanssa täällä, POIKA! Heheh siitäkös meille iloa riitti ;) Esim keksittiin fiksusti mennä ettiin munia kaikki yhdessä ja siinä nyt sattuu matkan varrella olemaan Hannahin ikkuna, minkäs sille mahtaa? Ihan luonnostaan se kävi. Ja oli muuten neljä munaa, ideanahan oli että jokaselle yks kun kolme on aika keskimääränen... Niin että fail.
Mutta ideanahan siis aivan loistava, siitä voidaan olla kaikki yhtä mieltä, eikö? ;D

Joo no sitten myytiin kans noita briochei New Yorkin matkaa varten. Pimpoteltiin varmaan noin sadan portin takana ja noin sata niistä sano EI KIINNOSTA ----- öh, kiva kiitos, hyvää päivän jatkoa teille!
Mut sit tossa illemmalla mentiin myymään jollekkin perheen tutulle, niiden tyttö kuulemma käy meillä atelijeessa perjantaisin. Oli tosi mukavaa sakkia ja sit se äiti oli silleen "Joo, mulla on tuolla yläkerrassa noi mun pojat, ne on vähän vanhempia kun meidän Perine... Kuinkas vanhoja te ootte? Aa, 17! Joo no kaks niistä on teidän ikäsiä ja kolmas on 19" Mut ei se sit kuitenkaan tuonu niitä näytille mikä oli sangen harmillista kun olishan se kiva tietää jos naapurissa asuu jotain kivoja poikia ;)

Sit toinen aika merkittävä etappi täs meiän myyntipuuhas oli kun pimpoteltiin yhden sellasen himokartanon ovikelloo, semmosta mis on kaikki mahdolliset turvatoimet jne... Niin siis mä selitin sellaseen puhelin systeemiin meiän asian tosi asiallisesti ja sitten se portti aukes ja oltiin ihan että mitä ihmettä tapahtuu apuaa, pitääkö meiän nyt entrata?? No käveltiin joku 5m ja sit oltiin sillee ööö missäs täällä on nyt sitten se ovi? Ja sit ne tyypit tuijotti ikkunasta ja me tuijotettiin niitä takasin, ihan kujalla oltiin. Ja sit jostain tuli joku valo ja ovi aukes ja me mentiin sinne sillee juu että moro, brioche? Siellä oli vaan teinit kotona, tyttö ja poika. Tosi mukavia ne oli, se poika oli silleen heti "Joo sori mul ei o kyl yhtään rahaa" ja sit se tyttö oli sillee venatkaa käyn kattoon ja sit se lähti johkin sinne talon uumeniin ja joku pari minuuttia lagattiin siinä ulkona ennen kun se poika oli sillee et joo, muute tulkaa sisälle vaan ja sit venailtiin siin sisäl ja kuunneltiin kun se likka juoksi ympäri sitä taloo ja sit se tuli ihan hengästyneenä silleen "Sori ei mul oo rahaa" ja me oltiin sillee "C'est pas grave, bonsoiree" ja sit kun päästiin pihalle sieltä niin oltiin sillee OMD kuinka iso toi talo voi olla?? Se oli oikeesti niin unelma! Pohdittiin sit et onkohan ne tyypit meiän koulus mut todettiin et ne saattaa olla jossain kalliissa yksityiskoulussa kun oli aika selvää ettei niiltä rahaa puuttunu..

Mut joo muihin tunnelmiin! New Yorkin jälkeen matkaan Nantesiin kattoon Katria ja sitten jatketaan St.Quentiniin kattoon Jasminee! Kuinka helmee voi elämä olla siis? Nii, kertokaa te mulle, mä en tiedä. Täällä on kaikki helmeyden tunnetut rajat ylitetty ja mennään sfääreissä!! J'aime mes filles <3

Bisous à tous et toutes!! À bientôt ;)